Palvelun liikevaihtoa on arvonlisäverolain (käibemaksuseadus, lyh. KMS) 4 §:n 1 momentin mukaan palvelun tarjoaminen elinkeinotoimintaa harjoitettaessa ja palvelun oma kulutus. Myös monen eri palvelun samanaikainen tarjoaminen on palvelun liikevaihtoa. Esimerkiksi jos tavara annetaan käyttöleasingvuokralle ja vuokranantaja saa vuokran lisäksi korkoa, mikä on mainittu erikseen sopimuksessa, tarjotaan samanaikaisesti kahta eri palvelua: tavaran vuokrauspalvelua, jonka hintana on vuokra, ja leasingrahoituspalvelua, jonka hintana on korko. Tulee kuitenkin muistaa, että tavaran vuokrauspalvelun liikevaihdosta kannetaan 20 prosentin arvonlisävero, kun taas leasingrahoituspalvelun liikevaihto on yleensä verotonta, vaikka tästäkin palvelusta voidaan kantaa veroa, jos siitä ilmoittaa ennakkoon verottajalle. Ellei sopimuksessa mainita erikseen koron suorittamista ja vuokralaiselta laskutetaan pelkkä vuokra (johon sisältyy myös se osa vuokralaisen suorittamasta maksusta, jota jossakin muussa sopimuksessa kutsutaan koroksi), kyseessä on pelkkä tavaran vuokrauspalvelu ja koko palvelun hinnasta tulee aina kantaa arvonlisäveroa.

Kun taas palataan palvelun käsitteeseen, on hyvä tuntea joitakin tärkeitä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiä siitä, mitä tulee pitää palvelun tarjoamisena vastiketta vastaan kuudennen direktiivin tarkoituksessa (nykyinen arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY). Esimerkiksi asiassa C-102/86 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin teki päätöksen, että liiketoimi voidaan katsoa palvelun tarjoamiseksi vastiketta vastaan vain silloin, jos tarjotun palvelun ja palvelun tarjoajalle maksetun vastikkeen välillä on suora yhteys.

Palvelun tarkka määritelmä on säädetty KMS:n 2 §:n 3 momentin 3 kohdassa: palvelu on elinkeinotoimintana harjoitettava hyödykkeen tarjoaminen tai oikeuden, muun muassa arvopaperin (sitä pidetään aineellisena oikeutena) luovutus, joka saman momentin 1 kohdan mukaan ei ole tavara, sekä vastiketta vastaan tapahtuva elinkeinotoiminnasta pidättyminen, oikeuden käyttämisestä luopuminen tai tilanteen salliminen. Palveluksi katsotaan myös sähköisesti toimitettu tietokoneohjelma tai muu tieto sekä tiedontallennusväline, jossa on ostajan tilauksesta erikseen laadittu tai räätälöity tietokoneohjelma tai muu tieto.

Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös asiassa C-215/94 on huomionarvoinen: maidon tuotannon lopettamista, jos siitä saadaan valtiolta korvauksia, ei voida siitä huolimatta pitää elinkeinotoiminnasta pidättymisenä vastiketta vastaan, eli palvelun tarjoamisena, koska valtio ei hyödy millään tavalla siitä, että maatilan omistaja lopettaa maidon tuotannon.

Jotta voi päätellä, onko jokin liiketoimi palvelu vai ei, tulee siis ensin vastata kysymykseen, hyötyykö toinen henkilö liiketoimesta vai ei.

Joka tapauksessa tulee muistaa, että vahingon hyvittäminen tai kulujen korvaaminen ei ole palvelu eikä siis liikevaihtoakaan. Vahingon hyvittämisen yhteydessä henkilö ei saa mitään hyötyä, vaan siinä ainoastaan palautetaan alkuperäinen tilanne. Sama periaate pätee myös kulujen korvaamiseen. Siinä ei tarjota palvelua vaan korvataan jollekulle kulut, jotka hän on maksanut jonkun muun lukuun. Laskutettaessa kannattaa siis olla tarkkana. Joka paikkaan ei tarvitse lisätä arvonlisäveroa.