Tämä on määritelty Arvonlisäverolain § 16, jossa määrätään että kaikki kiinteistöjen vuokraustoiminta on ALV:sta vapautettua toimintaa. Liiketoiminnassa käytetyt kiinteistöt voivat olla tähän poikkeuksia. Tämä on yleinen vaatimus, jolla suojellaan yksityishenkilöitä ylimääräisiltä verovaatimuksilta, mikäli he käyttävät kiinteistöä asumiseen.

Verovapaus aiheuttaa haasteita kiinteistöjen kehittäjille, sillä myöskään ostojen ALV:ta ei voida vähentää ja tämän seurauksena kiinteistöjen rakennus- ja korjaushinnat nousevat. Mikäli myynnit ovat ALV:n alaisia, niin silloin myös ostojen ALV voidaan vähentää.

Vuokraamisen sijaan kiinteistön kehittäjä voi tarjota majoituspalveluja 9% ALV:lla. Arvonlisäverolain määrityksen mukaan 9% ALV:n tasoa voidaan käyttää majoitukselle tai majoituspalvelulle yhdessä tarjotun aamiaisen kanssa. Tällöin on tärkeää ymmärtää vuokraamisen ja majoituspalvelun ero.

Turismilainsäädännön mukaan seuraavat toiminnot eivät kuulu majoituspalvelujen piiriin:

  1. Majoituksen tarjoaminen henkilöille, jotka ovat työ- tai palvelusuhteessa majoituksen tarjoajaan;
  2. Majoitukseen, joka on asumiseen tarkoitetun vuokrasopimuksen piirissä (pois lukien laissa määrätyt erikoistatapaukset);
  3. Majoitukseen, jota käyttää koulutusorganisaatio tai henkilöt, jotka opiskelevat tai työskentelevät ko. Organisaatiossa;
  4. Majoitukseen, jota käytetään liikennöimistarkoituksessa;
  5. Majoitukseen, joka on erityisolosuhteissa ja elämystarkoitukseen tarkoitettu.

Täten majoitus, jota määrittää vuokraussopimus, ei sisälly majoituspalvelujen piiriin. Kuitenkin majoituspalveluksi lasketaan lomakäyttöön tarkoitettu vuokraussopimus, joka ei ylitä 3 kuukauden ajanjaksoa. Voidaankin todeta, että niin kauan kun sopimus, eikä itse vuokraustoiminta ylitä 3 kuukautta, voi veronmaksaja lisätä 9% ALV:n majoituslaskuun. Veroviranomaiset mainitsevat, että he tulevat arvioimaan toiminnan luonnetta, eikä esimerkiksi sopimusten uusiminen 3 kuukauden välein ei ole riittävää.